Tuesday, December 30

YEAR 2014

TAMMIKUU

Taas vuosi alkoi ja hyvissä merkeissä alkoikin. Olin paljon hostvanhempieni ja heidän sukulaisten kanssa - käytiin luistelemassa, ulkona ja ihan vaan vietettiin aikaa ja pidettiin hauskaa. Koulussakin oli aina vain hauskempaa, kun koripallokausi oli vauhdissa ja sain mennä kuvailemaan poikien pelejä. Että mulla onkin ikävä tuota kouluhenkeä. Silloin jos ikinä tunsi kuuluvansa joukkoon, kun sai kannustaa omaa koulua ja olla ylpeä saavutuksista yhdessä. Tammikuussa oli myös AFS mid-stay-orientaatioleiri. Se oli kahden päivän leiri, mikä vietettiin oikein ranchillä. Sain siellä kuulla mun piilevistä amerikkalaisen jalkapallon taidoistani. Se leiri oli eräänlainen wakeup-call siitä, että vuosi oli puolessavälissä.

HELMIKUU

Täytin 18! Oi, jos se vaan olisi jotenkin merkitsevää Jenkkilässä, ei oikein suomalainen syntymäpäivä ollut. Coca-Colaa vahvempaa ei tullut otettua. Oli kyllä ihanaa, kuinka moni tuli mun synttäreitä juhlistamaan fondue-päivällisen ääreen! Muuten kuukausi oli hyvin samanlainen joka viikko. Menin melkein koko jalkapallokauden peleihin. Moni joukkueessa oli mun parhaimpia kavereita vaihtovuoden aikana ja tämä olikin yksi syy, miksi menin ylipäätään katsomaan pelejä saatikka kuvaamaan vuosikirjaa ja joukkueen nettisivuja varten. Olin niissä ekoissa peleissä ainut, joka tuli katsomaan pelejä koska normifutis ei oo mikään suosituin high schooleissa. Sain myöskin onnentuojan roolin. Jos mulla joitakin on ikävä, niin niitä pöhköjä.

MAALISKUU

Isoin juttu maaliskuussa oli Minnesodan reissu. Tehtiin oikein roadtrip hostäidin ja hänen siskontytön ja -pojan kanssa, kun ajettiin Texasista asti. Se on yksi hauskimpia reissuja mitä oon ikinä tehnyt ja sen jälkeen oli enemmän selvää, miten paljon tuun ikävöimään niitä ihmisiä. Tutustuin moneen sukulaiseen ja perhetuttuun tuona kuukautena ja tulin läheisemmäksi "hostserkkujeni" kanssa. Menimme monen osavaltion läpi Minnesotaan mennessä ja poikkesimme myös Wisconsiniin yhteen sisävesipuistoon ja käytiin Mall of Americassa!

HUHTIKUU

Huhtikuun highlightti oli se Color Run. Olin meidän ryhmän kapteeni, joka oli vastuussa kaikista ilmoittautumisista ja keräsin porukan kokoon vaihto-oppilaista. Oli ehkä stressaavin kokemus ikinä, mutta loppujen lopuksi kaikki päättyi hyvin ja kaverit olivat todella tyytyväisiä päivään. Tämän jälkeen kävimme syömässä ja saimme kummaksuvia katseita ulkoisesta olemuksestamme. Olin ihan rikki seuraavat kaksi viikkoa ja sain kuittailua tästä ihan liian kauan. Huhtikuussa myös sain kunnian tehdä lukion esivalinnat, mikä sai heti jalat maan tasalle. Pitääkö mun oikeesti valita kurssit ensi vuodelle jo nyt? Floral Design-kurssilla tehtiin myös kaikennäköistä keväistä asetelmaa, kuten tuo kukkakimppu morsiusneidoille.

TOUKOKUU

Yearbookit laitettiin jakoon, mikä oli yllättävän hauskaa. Olin jakamassa kirjoja melkein koko koulupäivän ja sen aikana huomasin tuntevani ihan mielettömän määrän oppilaita, mutten ole nähnyt heitä kovinkaan usein koska koulu on niin suuri ja aikaa niin vähän. Innostuin päivän päätteeksi leikkimään pahvilaatikoilla, joissa yearbookkeja oli ja tällä tavalla päädyin kavereiden Twitter-timelinelle. Disney World oli ehkä ihanin kokemus elämässäni ja mulle olisi pitänyt hankkia valjaat siellä puistossa, kun poukkelehdin ties minne. Farewell-orientaatiokin oli, mikä kylläkin pidettiin kahdessa osassa. En edes nähnyt kaikkia vaihtareita ennen lähtöpäivää tällaisen jaon vuoksi. Hyvästelin mun tanskalaiskaverin, joka jäi vielä muiden lähdön jälkeen Amerikkaan viettämään kesälomaa. Kävin myös siinä "kuuluisassa" huvipuistossa Six Flags ja sen päivän jälkeen olin niin poikki, että nukahdin sohvalle ja kamerat räpsyivät. Sitten tulikin promin aika, minne menin mun vaihtarikaverin kanssa, oikea pari kun teki oharit iltaa ennen. Oli todella hauska ilta!

KESÄKUU

Hyvästien kuukausi. Vietin paljon aikaa altaalla, kun en sanonut ystävilleni hyvästejä. Toiseksi viimeisenä iltana pidin läksiäiset, minne tuli mun hyviä kavereitani ja hostvanhempieni sukua ja kavereita, joiden kanssa oli tullut vietettyä paljon aikaa. Kesäkuun puolessavälissä oli myös vapaaehtoinen AFS-leiri, missä ei ollut yhtäkään kulttuurioppituntia tai pakollista istumista ja muistiinpanojen tekemistä vaan ihan vain rauhallista yhdessäoloa perjantaista sunnuntaihin. Sitä tarvittiin, koska kaikki vain panikoivat lähdöstä ja se sai meidät unohtamaan tämän seikan hetkeksi. Viimeisenä iltana menin kaverin kanssa kierrokselle Dallasiin, käytiin museossa ja syömässä ja vaan vietettiin aikaa yhdessä. Seuraavana päivänä koittikin lähtö, jolloin kyseinen kaveri vielä tuli moikkaamaan. Hostvanhemmat ajoivat minut tapaamispaikkaan, missä sainkin viettää aikaa vaihtarien kanssa kuusi tuntia ennen kuin bussit Houstoniin lähtisivät. Hyvästien jättö oli ehkä vaikeinta mitä olen joutunut tekemään, kuvien selaaminen toi väkisinkin kyyneleet silmiin.

HEINÄKUU

Kotiinpaluu. Se pelottava asia, mitä kuitenkin olen odottanut innolla. Jouduin tuota ennen sanomaan heipat todella hyville ystäville ja ihan liian pitkän ajan valvomisen jälkeen, hyvin ällöllä fiiliksellä olin Suomen mailla. Astuin terminaalista ulos ja siellä mun perhe olikin vastassa. Heinäkuuhun kuului paljon jet lagista toipumista, Ruisrockia, paluujuhlia ja ihan vaan rentoutumista (töiden kanssa maustettua). Niin, ja sain korjata mun tietokonettanikin. 

ELOKUU

Elokuussa tulin ensimmäistä kertaa kipeäksi miljoonaan vuoteen. Se oli ehkä merkittävin juttu ikinä. Okei, kuuluihan mun kuukauteen paljon sukujuhlia ja kavereiden tapaamista. Olin myös vapaaehtoistouhuissa Helsingissä, missä tapasin uusia ihania ihmisiä. Töissä olin koulujen alkamiseen asti. Koulu ei oikein tuntunut meiluiselta asialta, vähän ehkä masensikin tähän suomirutiiniin joutuminen ja ikävä Amerikkaan nousi päivä päivältä. Kyllä se aalloittain helpotti, että tässä mä vielä olen ja selvisin vuoden loppuun asti. 

SYYSKUU

Olin AFS post-arrival-leirillä, missä tapasin Suomeen vaihtoon tulleita ja returneita oikein mielin määrin! Vapaaehtoisuus on myös sitä, mitä järjestölle tein tuona kuukautena. TJ100 oli sellainen kokemus, mistä oon onnellinen ettei mun tarvitse kokea tuota enää ikinä. Etenkin kun vaihtarit olivat niitä kohteita. Ensi vuonna meidän vuoro! Syyskuu oli myös paljon helpompi fiiliksiä katsoen, kun näin mun vaihtarikaverin Dallasin AFSstä ja sain kuulla mun toisen kaverin mun koulusta tulevan Eurooppaan opiskelemaan. Syyskuu oli todella onnistunut kuukausi.

LOKAKUU

Yritin etsiä itsestäni taiteilijasielua, ei löytynyt. Kuvailin taas Suomen kaunista syksyä ja sitä väriloistoa niin innoissani, ettei kamera meinannut pysyä perässä. Kaverit oli iso osa tätäkin kuukautta, kun jaksoivat kuunnella mun huoliani. Olin myös mukana järjestämässä mun työpaikalla virkistymispäivää, mistä iso osa oli istumista ja kuuntelemista. Voitti kyllä koulussa istumisen, mutta jos annettaisiin mahdollisuus olla järjestämässä tuollaista uudelleen, en ole varma menisinkö mukaan. Hauskaahan siellä oli ja juttelin monen mielenkiintoisen ihmisen kanssa, mutta koulussa jäin sen verran jälkeen ettei mitään rajaa!

MARRASKUU

Olin vapaaehtoisena taas AFS:lle marraskuun puolella. Kyseessä oli leiri, minkä aikana mun kamerani otti lopputilin ja sekös aiheutti harmistusta kylläkseen. Oon nauttinut paljon enkun puhumisesta ja oon tämän vuoksi tykästynyt tähän vapaaehtoistoimintaan hyvin paljon. Marraskuu oli sellaine rauhallinen ja kouluun keskittyvä kuukausi, uskokaa tai älkää. Tuollaisia kuukausia kun olisi enemmän!

JOULUKUU

Sitten päästäänkin vuoden loppuun. Pikkujouluja on vietetty, insseissä on käyty ja lomaa on odotettu. Sain vihdoinkin 15. päivä mun ajokorttini, minkä jälkeen harvoin mua on busseilemassa nähty! On se kyllä eri tavalla vapauttavaa, kun saa vaan ajaa ja kuunnella jotain musiikkia mistä itse tykkää ajaessa. Ihan eri kivaa! Tilasin muuten uuden kameran itselleni joululahjaksi ja sen pitäisi tulla tällä viikolla, I'll keep you posted!

Tämä on ollut ihan mieletön vuosi. Kiitos teille ja toivottavasti ensi vuosi olisi vieläkin mielettömämpi! Ihanaa ja turvallista uuttavuotta teille kaikille.

Wednesday, December 24

LUUKKU 24: CHANDLER ♥ MONICA


Sokerina pohjalla Monica ja Chandler. Suurin osa varmaankin osasi odottaa Frendeistä olevan luukun, niin paljon minä sitä hehkutan... Mutta mikä muu sarja saa sut niin iloiseksi miljoonan katselukerran jälkeen ja kuinka onnelliseksi aina tulee, kun ne ensimmäiset "Rakastan sinua" lauseet hahmot päästää suustaan. Frendit-sarjaa ei vaan voi olla rakastamatta ja en kyllä keksi parempaa paria päättämään tämän mun joulukalenterin. 

Toivottavasti on jouluaatto mennyt hyvin tähän asti ja juhliminen varmasti jatkuu vielä tästä eteenpäin. Kiitos kun ootte ollut messissä ja tervetuloa uudet ihanat lukijat. Oli kyllä kiva tehdä tällainen joulukalenteri blogiin, toivottavasti oli teillekin mieleinen.

Hyvää joulua 

LUUKKU 23: JACK ♥ ROSE


Viimeisiä viedään... 

En ymmärrä, miksi joku voisi olla tykkäämättä Titanicista. Siis, etenkin tytöt. Sehän on sellainen rakkaustarina, jonka takia itken joka. ikinen. kerta kun sen katson. Nyt saavat myös sen tietyn teorian kauppaajat jäädä takavasemmalle - tarinan vuoksi Jackille tapahtui se mitä tapahtui. Muita tarinoita en kuuntele, eikä elokuva olisi koskettanut niinkin montaa ihmistä jos sitä ei olisi tapahtunut. Esimerkiksi en varmaan olisi laittanut Jackia ja Rosea ollenkaan tähän kalenteriin ellei olisi ollut niin sydäntä riipaiseva tarina. Kun Titanic tuli uudelleen teattereihin, 3D:nä vielä lisäksi, mun kaveri meni katsomaan sitä sinne ekaa kertaa. Hän oli aluksi, ettei ymmärrä mikä se hypetys tätä elokuvaa kohtaan oikein on ja sitten elokuvan jälkeen kuulenkin hänen itkeneen koko automatkan kotiin. Ja kuka voisi valittaa, kun elokuvassa on ah-niin-ihana nuori Leonardo DiCaprio... Kelpaa katsella. Titanic tulee aina olemaan mun lempparielokuvien joukossa, harmi kun se VHS on kadonnut... Siinä on jotenkin enemmän fiilistä, kun joutuu kelaamaan leffan takaisin alkuun.

"You jump, I jump, remember?"

Monday, December 22

LUUKKU 22: NOAH ♥ ALLIE


Nicholas Sparks on yksi nerous. Oikeasti. Kaikki hänen kirjat ja niistä tehdyt elokuvat on mun yksiä suosikkejani. Okei, juonen kannalta jotkut tarinat ovat aika arvattavissa, muttei se tarkoita etteikö niistä saisi pitää. Eikä välttämättä vaan pitää, vaan rakastaa. Noahin ja Allien tarina on vaan jotain sellaista, joka saa hymyn huulille ja sydämen pakahtumaan. Kyynelkanavat aukaistaan ja sitten nyyhkytetään lopussa ihan antaumuksella. Jopa poppareiden syönti unohtuu tässä vaiheessa. Ryan ja Rachel tekee hirmu hyvää työtä rooliensa eteen. Ihmettelen syvästi, etten ole kuluttanut mun DVD-versiotani puhki, niin monta kertaa sen olen katsonut. Joskus yllätyn, miten tyttö joku voi ollakaan.

"If you're a bird, I'm a bird."

LUUKKU 21: ALFIE ♥ ZOE ( + UUSI VIDEO )


Ehkä suloisin Youtube-pari ikinä. Tiesin jo ekasta collabista lähtien, että heistä tulee jotain ja pian he esiintyivätkin toistensa päivittäisissä vlogeissa melkeinpä aina. Todella söpöjä, kuten voi sanoa heidän koirulista Nalasta myös.


Tässä myös mun uusin video, vähän pienimuotoista esittelyä, kun tilaajia tullut Tubeen aika lailla lisää. HD on se paras valinta, ellette migreeniä hae.

Sunday, December 21

LUUKKU 20: ERIC ♥ DONNA

That 70s Show oli aluksi sellainen hömpänpömppä-sarja jonka ideaa ei oikein tajunnut eikä jaksanut kiinnostaa. Sitten sen näyttäminen aloitettiin alusta telkkarissa ja sitten hullaannuin siihen ihan tyystin. Eric on sellainen sarkasminörtti että hänen ja muidenkin jutuille saa nauraa ihan häpeämättä. Jotenkin kaikki hahmot ovat sellaisia, että niistä ei voi olla tykkäämättä ja mitään hirveän dramaattista ei tapahdu, eli se on sellaista kevyttä katsottavaa. Kuten aikaisemmin oli Ashton ja Mila ja heidän näyttelemät hahmonsa niin Donna ja Eric on kyllä toinen suosikkipari sarjassa. Tykkään kyllä paljon. Se vaan vaikuttaa niin vaivattomalta yhdessäolemiselta. Söpö pari.

Anteeksi myöhästymiseltä, oli pienimuotoiset abibileet Turussa... ;)

Saturday, December 20

LUUKKU 19: NICK ♥ JESS



Voisin puhua New Girl-sarjasta monen postauksen ajan. Oikeasti, mun suosikki komediasarja, joka ei ole sitcom. Miten jostain sarjasta voidaankin tehdä näin hauska? Siinä hahmot eivät välttämättä ole aina niitä penaalin teräviä kyniä ja heidän ajatuksenkulku ei ole mitään ihan vilkkainta, tämä on varmaankin osasyyllinen miksi sarja jaksaa hauskuuttaa kausi toisensa jälkeen. Nick ja Jess ovat niin symppisksiä hahmoja, ettei heitä voi olla rakastamatta, molemmat niin omia persooniaan ja se tästä OTP:sta tekeekin niin toimivan. Heidän ajatukset kuitenkin loppujen lopuksi menee yksiin, vaikka siinä välillä onkin muutama mutka ja kurvi. Syy, miksi alunperin edes aloitin katsomaan sarjaa oli Zooey Dechanel, joka on yksi mun lempinäyttelijöistä. Mutta siis näiden kahden (+monen muun hahmon) kommelluksia on ihana seurata eikä tarvitse mitään taustanaurua, jotta tietää milloin pitää nauraa, heh. 

Thursday, December 18

LUUKKU 18: MARSHALL ♥ LILY


HIMYM on kyllä yksi suosikeista, vaikka Frendit on ihan all-time-favorite. Lily ja Marshall on sellainen pari, että se toimii vaikkei suhteessa välillä ole päätä eikä häntää. Kukaan ei kyseenalaista heidän tekemisiään sarjan aikana, vaan se on aina jotenkin tarkoituksellista ja sille on enemmän ja vähemmän järkeenkäypä syy. Kuka nyt ei olisi oma itsensä aka. täysi toope, kun toinen on ihan samanlainen. Miksipäs ei.

Wednesday, December 17

LUUKKU 17: CHUCK ♥ BLAIR


Chuck and Blair. Blair and Chuck. Mun on pakko aloittaa koko Gossip Girl sarjasta: Sehän on tavallaan nuorien versio Kauniista ja Rohkeista, koska siinähän ei sinänsä tapahdu mitään muuta kuin ihmissuhdesotkuja. Okei, ehkä joku palaa kuolleista silloin tällöin. Mutta silti sarja on niin addiktoiva, että ollaan siskon kanssa ehditty katsomaan liian lyhyessä ajassa kolme kautta. Katsoin koko sarjan loppuun Amerikassa ollessani, että mulla on se kaikki tieto jo päässä mutta siskon reaktioita on aina kiva katsoa. Chuck ja Blair on jotain niin täydellistä ja saa haaveilemaan omasta Chuck Bassista tai Ed Westwickistä. Yhdessä ne on jotain sellaista, mikä saa tunteet heittelemään päin seiniä. He ovat yksi suurimmista syistä, miksi sarjaa rakastan. Puhumattakaan siitä, kuinka hauskoja ne hahmot myös ovat. Nyt lopetan tämän fanittamisen ja menen hengittämään paperipussiin.

"Three words, eight letters. Say it, and I'm yours."

Tuesday, December 16

LUUKKU 16: ANDREW ♥ EMMA

*heavy breathing*

Emma ja Andrew on mun suosikki julkkispari, ihan selvästi. Jos katsoo heidän haatattelujaan ja miten hyväsydämisiä molemmat ovat, miten heistä voi olla pitämättä. Nostan fiktiiivistä hattua heille, miten he ovat saaneet jotenkin vaikutettua paljonko heistä julkisuuteen vuotaa. Kaikki eleet ja katseet on kyllä sellaista ihanuutta, mitä todistaa haastattelujen ja kuvienkin välityksellä. He nauttivat toistensa seurasta ja ovat aitoja toisilleen ja muille ihmisille. Much love. Vielä pitäisi saada aikaiseksi katsoa se The Amazing Spiderman... Taisin spoilata yhden oleellisen seikan juonesta ja täällä oon pelännyt sen olevan totta. 

LUUKKU 15: MIKE ♥ SUSAN


Jos väitätte, ettei Täykkärit oo yksi parhaimmista sarjoista ikinä ja että sarjan katsojien ilmekään ei värähtänyt tämän parin vuoksi, niin valehtelette itsellenne ja muille. Eikä vain Mike Delfino ja Susan Mayer, vaan ihan kaikki henkilöt sarjassa. Miten erilaisia nuo "täydelliset naiset" ovatkaan ja silti niin samanlaisia. Hämmästyttää vieläkin, miten sarjan kirjoittajat pitivät sarjan jännitystä yllä ja teki siten joka kaudesta erilaisen. Oli eri jännää nähdä etenkin kaikkien lapsien kasvaminen ihan pikkuisista taaperoista teini-ikäisiksi. Hassua. Mutta Miken ja Susanin kommelluksille sain nauraa ja itkeä heidän suruille. Oon kieltämättä aikamoinen itkupilli, ettei se varmaan palja vaadi.


" I love you once, I love you twice, I love you more than beans and rice"

Sunday, December 14

LUUKKU 14: WILL ♥ ELIZABETH


Tykkään ihan hirmuisesti The Pirates Of The Caribbean-leffasarjasta ja etenkin Will Turnerin ja Elizabeth Swannin säätämisestä. Ja tietenkään Johnny Depp ei ole mitään huonoa katseltavaa myöskään ja on ihan mieletön Jack Sparrown roolissa. Mutta tosiaan tuo parivaljakko, joka tämän luukun aiheena on kyllä ihana, joka saa kyllä hymyilemään. Heti ekoista minuuteista oli suloista katsoa kun Orlando Bloom tuijottaa Keira Knightleytä sellaisella koiranpentukatseella, mikä sai sanomaan aww ihan hetkessä. Voi että, kuka haluaa tehdä mun kanssa TPOTC-maratonin? 

LUUKKU 13: WILL ♥ ANASTASIA


Kauheen moni ei varmaan tiedäkään tätä paria, mutta Amerikassa katsoin aina joka viikko uusimman Once Upon A Time jakson ja sitten yhden mainoskatkon aikana mainostettiin sarjaa Once Upon A Time In Wonderland. Eli Will ja Ana ovat siis tästä spin-off-sarjasta. Sarjaa ei tullut kuin 13 jaksoa, eli yhden tuottarin ajan. Eipä paljoa oikeestaan voinut olettaa spin-off-sarjalta. Kuitenkin niinkin pienen jaksomäärän aikana mikään tarina ei vaikuttanut hoputetulta ja niin lyhyessä ajassa tykästyi kaikkiin hahmoihin, etenkin Will Scarletiin, joka on taas sellainen sarkasmihahmo, jolta voi odottaa ihan mitä vain. Tämä heidän tarinansa kuitenkaan ei ollut pääosassa, vaan siinä on sitten tietenkin Alice, joka tulee takaisin Ihmemaahan. Jos tykkää siitä alkuperäisestä (jonka uusinta kautta en ole kerennyt vilkaisemaankaan) niin tykkää kyllä tästäkin! 

Saturday, December 13

LUUKKU 12: ASHTON ♥ MILA


That 70's Show on kyllä yksi mun lemppari sitcomeista. Jackie ja Michael "Kelso" on niin symppiksiä, etenkin kun tuo Kelso ei ole mikään penaalin terävin kynä ja hänen juttunsa naurattavat aina. Mitä tyhmempi juttu sen parempi. Mutta kun Jackiesta on kyse, Kelsokin vaikuttaa välkymmältä. Sydäntä aina sulattaa se, kun jonkin suosikkielokuvan tai sarjan parin näyttelijät päätyvät oikeassa elämässä yhteen myös. Tämä kävi myös tässä tapauksessa ja aws. Muistatteko muuten Scooby Doo-elokuvien Daphnen ja Fredin? Hekin ovat naimisissa. 

Ps. Syytän tätä myrskyä siitä, että netti on yltiöhidas nykyään. Kesti ladata kuvat palvelimeen varmaan puoli tuntia, enkä edes tehnyt mitään muuta samaan aikaan. Sama juttu kännykässäkin on ettei netti ole nopeimmillaan eli en voi käyttää sitä mokkulanakaan, onkohan Saunalahdella jotain ongelmia... Ärsyttävää!

Friday, December 12

LUUKKU 11: RON ♥ HERMIONE


En usko mun hirveesti tarvitsee perustella itseäni. Potterit on jotain sellaista viihdettä, mistä nauttii ihan missä muodossa vaan ja Romionea sai haikailla koko leffa- ja kirjasarjan ajan. Sitä sarkasmin ja kettuilun määrää, jota he vuoron perään toisiaan heittelevät. Heh. Tällä parivaljakolla (oikeestaan koko kaveriporukalla) on paikka mun sydämessä aina. Harmi, kun kaikki ei jaa mun innostusta asiasta. Siskokaan ei jaksa tehdä HP maratonia mun kanssani, höh.

Wednesday, December 10

LUUKUT 9 & 10

Mun tietokoneella oli jotain ongelmia eilen ja muutenkin kiirettä pitänyt, ettei ole ollut aikaa edes tehdä postauksia etukäteen! Mutta tässä tulee sekä yhdeksäs ja kymmenes luukku samassa postauksessa!

Romeo & Juliet


Tarina Romeosta ja Juliasta on aina ollut mun suosikkeja. Tämä luukku ei siis ole mistään erillisestä sarjasta tai elokuvasta, vaan ihan siitä Shakespearen teoksesta. Näemmä Romeosta ja Juliasta on monet elokuvatuottajatkin kiinnostuneet myös. Vaikka siinä DiCaprion versiossa mennäänkin vähän överiksi, se versio on mun suosikki. Mun kunnassa oli myös pari kesää takaperin kesäteatteri Romeo ja Julia, jota rakastin yli kaiken. Ylistettiinhän sitä mun kunnan ulkopuolellakin, eikä ihme. Mutta vähemmästäkin heidän traaginen tarinansa on vaikuttanut kulttuureihin yms. Haluaisin mennä joskus Italiaan ja mennä sinne Julian parvekkeelle. Leffa "Rakkauskirjeitä Julialle" kertookin siitä, miten Julialle kirjoitetaan kirjeitä ja niihin saadaan vastauksia. Sekin on sellainen ihana hyväntuulen elokuva, jota suosittelen oikeestaan kenelle tahansa. 

Neil Patrick Harris & David Burtka


Taas yksi sellainen pari, joka on sellainen suloisuuspakkaus etten kestä. Kun silloin joskus kauan kauan sitten kuulin NPH:n olevan homoseksuaali täytyy myöntää, että yllätyin vähän. Tämähän tarkoittaa siis hänen olevan hyvä näyttelijä että saa hyvin hämättyä? Mutta tosiaan hän ja David ovat naimisissa ja heillä on kaksi lasta, joista toinen on Neilin ja toinen Davidin biologinen lapsi. Rikkailla onkin varaa tuollaiseen varmaan. Mutta kun oon katsonut heidän Halloween kuvia ja ihan katsoessa heidän haastattelujaan tulee vähemmästäkin hymy huulille. Etenkin kun he harhautuvat puhumaan heidän lapsistaan liiankin pitkään ja höpöttämään ties mitä he söivätkään lounaaksi joskus edellis tiistaina on aika hellyyttävä näky. Ihanat. 

Monday, December 8

LUUKKU 8: SETH ♥ SUMMER

Oonko täällä O.C.-sukupolvea? Tarvitseeko mun edes selittää itseäni, miksi Sethillä ja Summerilla tulee aina olemaan paikka mun mielessä? Tämä oli niitä pareja, joiden haluaa heti ensimmäisestä jaksosta lähtien päätyvän yhteen ja tavallaan osaa jo ennustaa sen tapahtuvankin jossain vaiheessa. Silti tämä juonenkäänne oli yhtä jännittävä ja ihana. Oonko myöskään ainoa, jonka mielestä joka sarjassa pitää olla tuo sarkastinen söpöliini aina kuittailemassa ja keventämässä ilmapiiriä? Seth aloitti tämän trendin mun kohdalla ja tämän vuoksi oonkin aina rakastunut ja etsinyt uusia "Sethejä" sarjoissa. Kuten Teen Wolfin Stiles. En häpeile, you can't explain a fangiril. 

Tsemppiä toiseksi viimeiselle viikolle!

Sunday, December 7

LUUKKU 7: CHANNING ♥ JENNA


Kun näin Step Upin ekaa kertaa rakastuin Channingiin (jonka nimestä en ollut varma kumpi oli etunimi ja kumpi sukunimi) ja Jennaan yhdessä. Sitten kuulin heillä olevan jotain muutakin kuin vain omat roolit ja pian heillä onkin pieni tyttö. Step Up on oikeasti mun yksi suosikeista, melkeenpä se ensimmäinen osa vain. Siitä jotenkin on lähtenyt fiilis 5. (?) elokuvan jälkeen. Ekat osat on aina parhaimpia, kuten tuosta ekasta Step Upista huomattiinkin. Oivoi.

Saturday, December 6

LUUKKU 6: SHELDON ♥ AMY

 
Oon kattonut TBBT:ä ihan älyttömästi lähiaikoina ja kyllä sekin on sen verran hauska sarja. Oikeestaan yksi suosikki sitcomeista. Shamy on sellainen ylisuloinen pari, niin kiusaantunutta ja humoristista. Ja kun Sheldon on niin omassa kuplassaan viihtyvä henkilö, että kaikki vähänkin mullistavat asiat saavat netin räjähtämään. Oli se sitten vain jotain mitä sanoi tai halaus tms. Ja kyllä, tämä neiti on siitä sitten heti postaamassa jonnekin Tumblr:iin.  Jim Parsons ja Mayim Bialik ovat kyllä ehkä parhaimmat henkilöt näyttelemään näitä hahmoja, ja voisin katsoa heidän kohtauksiaan Youtubesta monta päivää putkeen ja nauraa aina vain enemmän joka kerta. On he vaan niin ihania.


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, täällä mä katson linnan juhlia. Viimeksi kun jäi väliin, niin taidan istua täällä taikalaatikon äärellä koko juhlien ajan. 

Friday, December 5

LUUKKU 5: AUGUSTUS ♥ HAZEL

 
Gus and Hazel Grace. Augustus Waters and Hazel Grace Lancaster. Luin TFIOS-kirjan Jenkeissä äikän kurssille ja voi että se on ihana. Tiesin John Greenin jo ennen tuota ihme buumia leffaan ja kirjaan liittyen ja osasin odottaa että joku aina kuolee hänen tarinoissaan. Itkua tihrustin kirjaa lukiessa ja leffaa katsoessa. Kuitenkin omasta mielestä Hazelin ja Gusin tarina on niin ylihypetetty, että vähän on mennyt maku koko kirjaan ja leffaan. Pitää siis obsessioitua joihinkin muihin Greenin kirjoihin, kuten Paper Townsiin! Rakastuin kirjan Hazeliin ja Augustusiin ja kyllä leffassa aika uskollisia kirjalle pysyttiinkin.  Kyllä tämä OTP on yksi mun suosikeista oikeestaan ihan millä tasolla vain.