Wednesday, July 30

FINGLISH


Tässä teille hieman videota sille aikaa kun seikkailen Helsingissä! Hope you like it :-)

HD on aika hieno keksintö kanssa, ei ihan silmät sikkurassa mennä! Jostain syystä mulle tuli noi mustat reunat, enkä tabletilla niitä nyt tänään pysty poistamaan, sorry! 

Pitäkää kivanen viikko!

Friday, July 25

HEPPAILUA

Ajoin siskon tallille kattoon meijän (= äidin ja siskon) heppaa, toimin sitten kuskina ja kuvaajana tuona aikana.

Itellä ei mitään hyvinkään vahvaa sidettä hevosiin tai mua isompiin eläimiin oo, pelkäsin koko tuon ajan että se heppa tai sen kaverit syö mut. Pysyttelin turvallisen välimatkan päässä ja yritin zoomailla mahdollisimman lähelle. Jos seurailette mua ja mun tarinaa Snapchatissa (anettetuulia) niin näitte kyllä juttua jos toista. Mutta tosiaan, heppailu ei oo ihan mun juttu, ehkä voin vähän rapsuttaa turpaa. Oudointa oli kun ei saanut sellaista reaktiota siitä kuin koiralta tai kissalta. :-D Mutta, kuvia tuli aika tarpeeksi. Olkaa kuitenkin ylpeitä kun sain sen verran rajattua tätä määrää tähän postaukseen!

Sunday, July 20

MY GHETTOED COMPUTER


Ajattelin tällain piristää teidän viikon alkua mun tietokoneen ulkonäöllä. 
 
Tämä kävi ihan joku kuukausi mun Amerikkaan lähdön jälkeen ja voi että, olisin voinut kyllä vaihtaa nuo rakkaat pikkusisarukset vaikka marsuihin tuossa vaiheessa. Ei siinä mitään, ihan hyvin tuo pelittää ainakin nyt vähän aikaa. Mitä ei jesari ja pahvi korjaisi, eikö?
 
Tosiaan tuosta läppäristä lähti näyttö sijoiltaan ja paloja lenteli ympäriinsä kun pikkuveli päätti nostaa mun ehkä jo eläkeikää harkitsevaa tietokonettani näytöstä. Aikaisemmin mun sisko oli pudottanut (=heittänyt) sen lattialle sängyltä kun säikähti kissaa, joka hyppäsi sängylle hänen nenänsä eteen. Silloin se jo teki kuolemaa, mutta tuo näytöstä nostaminen oli kyllä viimeinen pisara sille. Sisaruksia hieman pelotti kertoa tästä mulle, kun he tiesivät että olin antanut heille luvan käyttää läppäriäni mun vaihtovuoden aikana. En halunnut ottaa sitä mukaani, kun en luottanut että saan sen ehjänä takaisin. No, ei se näköjään ehjänä säilynyt Suomessakaan. Olihan tuo puhdas vahinko ja onhan pikkusisarukset kuitenkin sen verran nuoria ettei sellaista tullut ajatelleeksi, mutta katsokaa tuota - ei tuo kyllä miltään terveimmältä koneelta näytä. Kuvitelkaa tuohon taustalle vielä helikopterimainen hurina niin siitä on mun tietokone tehty. 
 
Mutta hei, pitäkää kiva viikko, mä koitan taas työskennellä jotenkin. Ehkä. Huh tarviin lomaa.

SIBLING SATURDAY

Mentiin tällain siskovoimalla vähän Turkuilemaan ja satuttiin sitten viimeiseen päivään kansainvälisillä markkinoilla. Ei sillä, että se nyt paljoa meitä hetkautti mutta oli jotenkin kiva kierrellä siellä ja lippuja nähdessä muistella vaihtarikavereita ja heidän kulttuuriaan. Kuitenkaan kauaa ei siellä pyöritty, suunnattiin sitten vähän kiertelemään kaupoissa. Itsellä ei mitään erikoisempaa ollut tarkoituksena ostaa, mutta alennusmyynnit on kyllä mulle pahasta. Mentiin myöskin katsomaan se How To Train Your Dragon 2, englanniksi tietty ja voi että mä rakastuin siihen. Ja hei, jos et halua viihdyttää sisäistä lastasi niiden metrin hukkapalojen kanssa, suosittelen animaatioiden original versioita (joka on aina parempi). Siskokaan ei oo enää mikään pikkuinen, että voisi sanoa että "tulin siskon seuraksi". Sisko kun on tosiaan pian 14-vuotias. Kun kasille tuo neiti suuntaa, niin toimin myös opona ja kun käppäiltiin Turussa bussipysäkille niin kerroin kaiken Turun lukioista ja amiksista. Käytiin pyörähtämässä myös mun koululla, halusin näyttää sen kun siitä tulee sellainen Tylypahka-fiilis! Sitä koulua on kyllä tullut ikävä, niitä pirun portaita ei niinkään. Jenkeissä koulut on sillein kaksikerroksisia ja ne vaan venyy laajalle alueelle kun taas etenkin kaupungeissa sitä tilaa ei riitä, niin pitää noita kerroksia lisätä. Oma koulu kun on myöskin siellä kukkulalla niin saa rämpiä ihan tarpeeksi etuovillekin jo. 


Oli kyllä kiva päivä, pääsin vähän karistamaan Sauvon multia mun valkoisista Chuck Tayloreista ja tuulettumaan kaupunkiin. Kyllä tuo Turku on kyllä tosi kiva paikka. Sellainen tosi nätti ja... kaunis? Huh kun suomen kieli on vaikeaa. Pian muuten suuntaan vähän isompaankin kaupunkiin, kun AFS-leiri oottelee Helsingissä! Siitä kyllä sitten vähän tarkempaa, kun virallisesti varmistuu kaikki tsydeemit ja härpäkkeet. Sain kyllä työvuorot vaihdettua, että kyllä pitäisi suht hyvin toimia. 

Thursday, July 17

YSKÄAIVASTUS

Heips! Täällä mä vielä vähän sairastelen (=yskin keuhkoja pihalle ja nenä punoittaa kaikesta niistämisestä) ja työtkin aloitin tällä viikolla. Nyt pääsen taas vähän vapaapäiväilemään ja vaan potemaan tätä flunssaa. Oikeasti, nyt kun en oo miljoonaan vuoteen ollut kipeenä, niin tuntuu mulle iskeneen oikein flunssien flunssa. Ihan kuin pöpöt yrittää kostaa mulle jotenkin tällain salakavalasti siitä etten oo niiltä saanut minkäänlaista oiretta vähään aikaan. Porukoillakin menee hermot kun narina kuuluu jo toiselta puolelta huushollia kun tämä neiti lantustaa menemään huoneesta toiseen. 

Ei se työskentelykään paljoa ole auttanut tähän paranemiseen, mutta on se kivempaa kuin kotona homehtuminen. Kotona olemisesta puheenollen, meillä vietettiin taas paluujuhlia kolmen muun vaihtarin kanssa täällä meidän partynavetassa. Niinkin hauskaa oli, ettei sitä kuvia edes halunnut ajatella. Ehkä pari selfietä pujahti jossain väleissä mutta siinäpä se! Miten teillä menee? Miten teitä on kesä kohdellut? Älkää sanoko, että tää pöpö on valinnut mut vaan uhrikseen. 

Blogin nimestä vielä - Sellaista vihakommenttia tulee suunnasta jos toisesta enkä sitten tiedä onko kyseessä se sama Anonyymi vai ei, mutta oma pinna on kyllä ihan täynnä näitä syytöksiä että olisin matkinut bloginin nimen joltain. Tarkoituksena ei tosiaan ollut kopioida ketään eikä mitään. En edes tiennyt tämän kyseisen sivuston olemassaoloa ennen kuin tämä rakas kommentoija päätti ilmoittaa. Mulle ei vaan ymmärrys yllä siihen, että miksi tämä kyseinen henkilö kävi juuri minun kimppuuni? Tein hieman tutkimusta tämän syytteen jälkeen (aka. Googletin "A Beautiful Mess") ja hupsansaa - vähintään kymmenellä blogilla on samankaltainen nimi. Mutta eilen, en tiedä olikohan sitten tämän päänsäryn takia, sain idean uuteen nimeen. Mun Youtube-kanavani nimi on anettetuulia ja sitten ajattelin että miksei blogini nimi voi olla anettetuulia myös. Totta, 13-vuotias Janina tuon käyttäjänimen keksi, mutta se on mun. Ja mun omana se todennäköisimmin pysyy. On se nyt erilaisempi kuin "My Life" blogit. Kai. 

Pitäkää huippu viikonloppu. :-) Videoehdotuksia otan myöskin vastaan!

Wednesday, July 9

SICK AND TIRED


Täällä mä, kipeänä ja väsyneenä. Kuvat on throwback aikaan jolloin en ollut puolkuolleena sohvalla.

Musta oikeasti tuntuu, että Suomi vihaa mua, kun heti ekalla viikolla oon ollut toipilaana. Mutta Ruisrock varmaan osasyyllinen tähän, altistuin heti kättelyssä kaikennäköiseen pöpöön! Mä oon täällä ärräpäänä ollut ja säätänyt, niin paljon tekemistä ja halua tehdä juttuja olisi mutta ei energiaa toteuttaa mitään. Nenäliinaa vaan lentelee ja keuhkot on ihan loppu tästä yskimisestä ja yöunet jää lyhyeksi kun yritän valvoa koska en halua mennä makuuasentoon ja tukehtua ties mihin flunssan oireeseen.

Tuleeko teillä sellaista surkufiilistä, jos kesällä kipeenä? Mä oon missannut ties kuinka monta aurinkoista päivää,  mutta energiaa ei mihinkään. Joka paikkaa kolottaa ja narina kuuluu talon joka nurkkaan kun Janina on liikenteessä! Sen takia sisko on kanssa reissussa, kun ei kestänyt mun palvelijana oloa. Täällä kuitenkin yritän levätä, kun lauantaina onkin meillä porukkaa käymässä kun kotiinpaluu-juhlat kavereiden kesken! :-)

Sunday, July 6

ALIVE

Heips! 

Täällä mä Suomessa oon oleskellut jo muutaman päivän ajan, aikaero ja Ruisrock painaa päälle siihen malliin, ettei kuvia pysty sumplimaan läpi. Olisi miljoona kertaa helpompaa laittaa kuvat, jos oisi tietokone käytössä, mutta eikun sisarukset rikkoivat senkin vaihtovuoden aikana! Ja eihän se vaikuta, että sain tekstin valmiiksi 3.20am..

Mun vikat päivät Amerikassa oli hämmentäviä. Läksiäiset oli lauantaina, sunnuntaina menin hyvän kaverin kanssa ympäri Dallasia ja käytiin syömässä, maanantaina lähtö isäntäperheestä. Lähdettiin ajamaan kohti tunnin päässä olevaa kaupunkia, missä meille viidelle kymmenelle vaihtarilla + muutamalle vapaaehtoiselle oltiin varattu sellainen conference-huone. Siellä hengailtiin yli kuusi tuntia ihan vaihtarien kesken, kun ne hyvästit hosteille sanottiin. 

Sen yli kuuden tunnin jälkeen, keskiyönä, raahattiin kimpsut ja kampsut busseihin. Meidät jaettiin kahteen eri bussiin ja bussimatka kesti yli viisi tuntia. Ennen kuin päästiin seuraavaan etappiin, niin oltiin odotettu jo yli 11 tuntia. Bussimatka kuitenkin meni suht nopsaan, vaikkei me mitään nukuttua saatu ja seuraavassa odottelupaikassa oltiin siinä kuuden tienoilla. Siellä meitä odottikin jo 300 vaihtaria täältä eteläisemmältä puoliskolta, Kansas, Texas, Oklahoma... Oli kiva nähdä tuttuja suomalaisia kasvojakin 10kk jälkeen!

Kun tosiaan tuolla välietapilla oltiin kuudelta aamulla perillä, mä ja mun lennolla olevat oppilaat saatiin odottaa kivat neljä tuntia siellä ennen tunnin bussimatkaa lentokentälle. Sinne päästyämme saatiin räpeltää siellä check-innissä (ja itsensä nolaamiseen vielä ennen Amerikasta lähtöä, siitä sitten varmasti lisää). Eipä siinä mitään. Mulla muuten kaikenkaikkiaan oli mukana kaksi isoa matkalaukkua ja kaksi käsimatkatavaraa. Ne painoivat reilusti enemmän kuin mä. Ja jos vaakaa on uskominen, ei se näköjään paljoa vaadi. Voitteko kuvitella mut ähkimässä eteenpäin kolmella matkalaukulla ja käsilaukulla? En mäkään, eikä myöskään kaverit. Mut tuntien tiesin ettei siinä touhussa päätä eikä häntää. Mutta jotenkin mä kuitenkin selvisin, piti ehkä näyttää hyvin säälittävältä tapaukselta, että sain kuin sainkin jonkun vahvan miespuolisen hepun raahattua yhtä mun puolesta.

Lentokentällä odotti taas nelisen tuntia ajantappoa. Jotkut tekivät ostoksia, mä valitin väsymystä ja suihkun kaipuuta. Sitten yritin keksiä hyviä selityksiä miksi mun ei tarvii olla häiriintynyt tästä ällöttävyydestä nimeltä Janina ja kaikki syyt aina loppuivat sanaan vaihtari. Mutta eikös se kuitenkin ole aika hyvä syy, matkustetaan kahden päivän ajan ja suurin aika ollaan siellä lentokentällä (tai tässä tapauksessa ollaan tyhjäntoimittajina siellä hotellin alueella). Sitten se lento vihdoin ja viimein lähti 15.15 Amsterdamiin. Yritin saada siinä yhdeksän ja puolen tunnin aikana nukuttua mutta mulla ei unenlahjat riitä nukkumaan istuma-asennossa. Voin olla ties millaisessa kasassa makuuasennossa mutta ei istuen. Eli tähän mennessä oon saanut nukuttua varmaan yhteensä joku kaksi tuntia 48 tunnin sisällä. Plus aikaerot. Lento laskeutui, odotettiin taas, tällä kertaa kaksi tuntia ja sitten oltiin vihdoin Helsingin lentokentällä, missä perhe olikin vastassa. 

En uskonut, että pystyn sanomaan hyvästit kaikille niille vaihtarikavereille ja etenkään isäntäperheelle. Kuitenkin jotenkuten selvisin. Olin ihan varmasti se joka itki eniten ja siinä sitten yritettiin saada mua kasaan sen verran, että saan matkalaukut lastattua bussista toiseen ja lentokoneesta toiseen. Viimeisellä lennolla kuitenkin alkoi jo helpata, jossain puolessavälissä. Piti sanoa vielä Amsterdamissa mun ihanille ranskalaisille kavereille heipat. Itkin tosiaan ekan tunnin ja vähän siinä lopussakin. Ja kun sanon itkin, sellaista likimain huutoitkua. Happi loppui siitä nyyhkyttämisestä ja Aku Ankka pehmolelu tuli rutistettua kuoliaaksi. En tiennyt olevani näinkin herkkä ja en tosiaankaan tiennyt, että vuosi sai mut tällaiseksi pehmoksi. Itkin ennen lähtöä HYVIN harvoin julkisilla paikoilla ja nyt ei haitannut vaikka näytin pandalta, kun viimeisetkin mascarat oli luomilla.

Tätä kokemusta en silti vaihtaisi mihinkään. Rakastan tota porukkaa ja tiedän, etten kaikkia nähnyt viimeistä kertaa. Onneksi suurin osa asuu lähellä, tai Euroopassa. Luulisi jotenkin saavani nähtyä ja Amerikka-kaveritkin tulevat Eurooppaan, niin alankin säästämään lento-ja junalippuihin. Kyllä se tästä. Kunhan Jet Lag vaan helppaisi, täällä oon vaappunut Ruisrockissa, ei auta virkoamiseen!