Wednesday, August 13

KOTI?

Tällä postauksella ei ole tarkoitus säikäyttää yhtäkään vaihtoon lähtijää, kaikki kokevat asiat eri tavalla. Tämä on se miten itse olen kaiken kokenut palattuani vuoden jälkeen ja arvostaisin jos minua ei tuomittaisi tästä hyvästä. Vuoteni oli silti yksi jännittävimmistä asioista mitä tein ja en tuu ikinä unohtamaan niitä rakkaita muistoja jotka siitä kokemuksesta sain ja ystäviä siltä ajalta kaipaan enemmän kuin elämää.

Ihmiset, jotka ovat kyselleet mun vuodesta yhtä sun toista ovat myös kysyneet millaista olla taas kotona. Itselle tämä sana särähtää korvaan sellaisella voimalla että menen hämilleni. Vastaukseni on usein kuuluu että onhan se kiva olla taas takaisin vaikka ikävä vielä on ja ehkei se milloinkaan lähde. Mutta onko tämä nyt koti? Vai onko mulla nyt uusi koti jossain muualla? Olenko kokenut sitä kodin tunnetta vaihtovuotta ennen, sen aikana tai edes sen jälkeen? 

Kun lähdin Houstonin lentokentältä en ajatellut itse lähtöä Texasista, ajattelin niitä vaihtarikavereita. Sitten kun tajusin etten tule näkemään heitä pitkään aikaan valkeni myös etten tule pitkään aikaan olemaan Amerikassa. Onko mahdollista saada olo niin mukavaksi, että termi "koti" on ihan vieras? Itsellä on ollut todella vaikea keksiä tälle selitystä.


Olen nyt ollut Suomessa kuusi viikkoa. Puolitoista kuukautta. Ensimmäiset viikot menivät siinä nähdessä sukulaisia ja kavereita, töihin menin kahden viikon oleskelun jälkeen. Jotenkin olen vaan mennyt pää kolmantena jalkana joka paikkaan etten ole vaan istahtanut ja miettinyt tätä kaikkea. Nyt koulut alkoivat ja mulle on vaan kasautunut sellaisia surkeita fiiliksiä pitkin päiviä. En oo enää se iloinen ja optimistinen Janina, joka tervehtii kaikkia hymyillen. Nyt olen alkanut keskittyä niihin huonoihin puoliin kaikessa. Lasken minuutteja milloin pääsen takaisin oman huoneen turvaan. Minusta on myös todella vaikea saada mitään irti vaikka kysyttäisiinkin, paljon mieluummin tappelen omien asioideni kanssa yksin kuin vaivaisin jotakin kaveria niillä. Heillä on parempaakin ja hyödyllisempääkin tekemistä kuin mun paapominen.


Nähdessäni vaihtarikavereiden päivityksiä tiedän etten ole yksin ajatuksissani, mutta en usko että moni vaihtari katuu vaihtovuottaan. Mitä jos en olisi lähtenyt vaihtoon? Valmistaisin itseäni kirjoituksiin ja kävisin lukion kolmatta vuotta muiden kavereideni kanssa. Voisin oleskella siellä abien luokkahuoneessa ilman mitään erikoislupia. Mulla olisi se sama ryhmänohjaaja, ryhmissä olisi enemmän kuin kaksi tuttua naamaa ja ennen kaikkea - valmistuisin kavereideni kanssa enkä joutuisi katsomaan vierestä kun he ovat yleisön edessä vastaanottamassa valkoiset hatut. Haluaisin olla siellä, enkä niiden kyynelehtivien sukulaisten seassa. Ajatus jatko-opiskeluista kauhistuttaa mutta eipä tarvitse yksin selvitä.


Tunnen kasvaneeni ulos omasta kodistani, missä olen nyt asunut koko ikäni. Tuntuu kuin en mahtuisi tänne enää. Kaikki asiat on tuttuja mutta samaan aikaan vieraita ja olo on toivoton. Kinaa tulee entistä enemmän ja haluaisin vaan jäädä omaan huoneeseen. Mulla on ollut niin paha olo, enkä tunne muiden olevan asiasta kiinnostuneita. En myöskään uskalla sanoa asioita ääneen kun pelkään läheisteni suuttuvan. En halua heidän pettyvän tai ihmettelevän miksen kertonut tunteistani aikaisemmin. En vaan saa sanaa suustani ja tunnen itseni ärsyttäväksi. Väännän kaiken vaan vitsiksi ja yritän saada ongelmat vaikuttamaan vähemmän vakavalta kuin ne oikeasti saattavat olla. 


Kuolen joka kerta kun meinaan alkaa itkemään kadulla kävellessä tai bussissa ihmisten tuijotuksen alla. Tunnen voivani vain kirjoittaa asioistani tänne ja ne nähkööt jotka näkevät, ei kiinnosta. Näin saan vaan asiat päästä mellestmästä ja ehkä saan jopa unta öisin. Oon vaan niin väsynyt henkisesti ja fyysisesti. En  yksinkertaisesti tiedä miten tuun jaksamaan. Ei se ollutkaan mitään humpuukia se AFSn kaavake, missä kerrottiin vaikeuksien jatkuvan myös kotimaassa. Eikä myöskään ne blogipostaukset vanhoilta vaihtareilta. 

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tekstin lukijalle. 

4 comments:

  1. Anonymous13.8.14

    Iso hali! Oot ihana ja it will get better. Tsemppiä! P.s. Saa väsyttää ja olla epäsosiaalinen, ei haittaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon, merkkaa hirveästi :) Kyllä se tästä varmasti, vähän aikaa kun saa hengähtää yksinään ja itkeä itkut pois.

      Delete
  2. Paljon voimia sulle sinne!! Vaikka itse en ole vaihtoon koskaan päässyt, enkä siis osaa ajatella kuinka tyhjältä olo nyt tuntuu niin siltikin täytyy sanoa, että kyllä sä saat asiat järjestymään! Muistat vaan että kyllä ne kaverit kuuntelee ilot ja surut siksi niitä on eikä täälä tartte yksin painaa eteenpäin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi eikä ootpas ihana. Kiitoksia hirmuisesti, halit sinne <3

      Delete