Thursday, August 7

MAKEUP

Mä muistan milloin aloitin meikkaamaan. Olin viidennellä luokalla ja "lainasin" äidin meikkivoidetta sellaisten *kummien* punaisten näppyjen peittämiseen. Oli koulukuvaukset ja en vaan voinut kävellä kuvauksiin ilman että saan ne ihme patit häivytettyä jotenkin, ei ollut väliä miten. Yritin muistella miten äiti laittaa meikin aamuisin ennen töihin lähtöä ja yritin tehdä samalla tavalla, tässä vaiheessa oli äiti jo lähtenyt töihin ja mulla oli vapaat kädet temmeltää äidin meikkilaatikolla. Kuitenkin tarrasin vaan siihen aika paljonkin eri sävyiseen voiteeseen, mutta enhän minä siitä välittänyt. Tuli niin aikuinen olo. Kuitenkin virallisesti meikkaamaan aloin seiskan alettua. Mentiin yhdessä äidin kanssa ostamaan mulle puuteri, meikkivoide ja ripsiväri. Muistan kauhistelleeni sitä hintaa kassalla, miten sellaiset pienet purtilot voivat maksaa niin paljon? Kuka edes haluaa maksaa niin paljon niistä? Siinähän menee koko kuukausiraha, jos sellaisia pitää hankkia! 

Joku vika tässä meidän maailmassa myös on, kun naispuolisille (niin myös miespuolisillekin!) tuputetaan ties minkänäköistä ryppyvoidetta ja putelia. Sitten loppupeleissä meillä onkin miljoona eri putiloa eri vartalonosiin - voidetta silmänympäryksille, peukalon kynsinauhaan ja polven takaosaan. Totta se kuitenkin on, ulkonäköön ihastutaan ja kiinnitetään ekana huomiota - sitä ei voi kiistää. Kuitenkaan se ei ole oikein. Mitä on tosiasioita kiistäminen, itse kiinnitän paljon enemmän huomiota sellaisiin siisteihin ja itsestään huolta pitäviin henkilöihin ensimmäiseksi, oli henkilö sitten kuinka ihana ja mukava. Sitten kun kunnolla henkilöön tutustuu niin ei ensivaikutelmilla sen enempää väliä ole. 

Mutta miten meikistä tuli niinkin monelle tytölle sellainen automaattinen rutiini? Missä vaiheessa tytöt päättävät, että nyt on meikkaamisen aika? Itsellä oli syynä se, että meikit kiehtoivat niin paljon, mutta kuitenkin se näppyjen piilotus oli se "main goal". Sitten näinkin että kaveritkin olivat kesän aikana alkaneet meikata ja jotenkin tuli sellainen olo, että kyllä se on munkin sitten varmaan pakko alkaa laittaa pakkelia naamaan kuten muutkin. Suosituin meikki varmaan oli se Lumenen meikkipuuteri, mitä sitten kaikki vaan kasasivat hirveät määrät kasvoille aamulla ja sitten sitä tuli lisättyä roppakaupalla päivän mittaan. Ruokatunneilla kaikki vessat oli varattuja tytöille, kun oltiin puuteroimassa nenää. Siitäkin on niin pitkä aika, tulee vanha olo.

Itsellä oli sellainen kokeiluvaihe yläasteella, tuli käytyä läpi luomivärejä ja poskipunia. Se oli kyllä sen näköistä touhua ettei mitään rajaa, ihan kuin olisin karannut sirkuksesta työvuoron jälkeen. Sellainen beautiful disaster mä olin. Siitä se sitten lähti ja sitten jossain vaiheessa meikistä tuli se vakkari osa aamurutiinia. Se on vaan jotenkin pakkomielteistä raahautua sinne kylppäriin laittamaan ripset ja kulmat kuntoon. Kun joskus meinaan myöhästyä bussista otan aina meikit mukaan, meikkaan vaikka bussissa mutta ilman niitä en lähde. Missä välissä näin kävi? Käytänkö meikkiä jonain suojana? Missä vaiheessa meikistä tuli tärkeämpi kuin aamupala? Tätä olen ihmetellyt ja miksi ihmeessä mä herään aikaisin aamulla vaan ja ainoastaan meikkaamisen takia. Nyt lähiaikoina, etenkin Jenkeissä musta on tullut sen verran laiska etten jaksa herätä kuin korkeintaan 10 min ennen lähtöä. Siinä pitää olla todella ripeä eikä kerkeä sen suurempia hifistelemään. Nyt vaan ihmettelen miten ihmiset jaksaa herätä aikaisin ja olla tarpeeksi toiminnollisia meikkaamiseen aikaisin aamulla. Itsellä on vaikeaa meikata silmät sikkurassa.
Meikkaamisen syy ei pitäisi olla mikään naapurin mopopoika, vaan sinä itse. Meikkaamatta jättäminen on myöskin sun oma valinta ja jos toiset tytöt tuomitsevat sut tästä syystä, heillä ei todennäköisesti ole pokkaa jättää meikit laittamatta kouluun tullessaan. Itse meikkaan ihan vaan siksi, että saan siitä lisää itsevarmuutta ja näytän paljon vähemmän tärähtäneeltä kun olen vähän ehostanut. Töihin harvoin meikkaan ollenkaan, etenkään jos työpäivänä ei tarvitse keskustella muiden ihmisten kanssa vaan voit olla jossain puskajussina maalamassa tai vaikka repimässä kaislaa, miten vaan. Asiakaspalvelupäivinä tälläydyn vähän, jotenkin paljon helpompi tehdä minkäänlaista kanssakäymistä kenenkään kanssa kun on ne meikit nassussa. Ehkä se miellyttää sen toisen osapuolen silmää kanssa enemmän, kuin sellainen puolkuolleen näköinen pöllönpoikanen. Itselle tulee paljon parempi olo ja ei tarvitse pähkäillä keskustelun aikana että mitä epäkohtaa henkilö mahtaa nyt katsoa.

Viime aikoina on paljon ollut puhetta Photoshoppauksesta ja meikin käytöstä. Esimerkiksi Colbie Caillatin uusimman musiikkivideon aihe on juuri tästä aiheesta. Miksi yrittää niin kovin? Miksi pitää yrittää muuttaa itseään joidenkin muiden takia? Jos muutut, muutu itsesi vuoksi. Pidätkö itsestäsi? Kunhan itse pidät itsestäsi, miksi välittää muiden mielipiteistä? Minusta itse video on kaunis ja itse laulu myös. Jotenkin Caillatin musiikki on aina iskenyt muhun, etenkin nyt kun laulujen sanoja on helpompi kuunnella. Minusta on ihanaa nähdä, että julkisuuden henkilöt ovat vastaan näitä luonnottomia Photoshoppauksia jne. Esimerkiksi Jennifer Lawrence on avoimesti sanonut ettei halua muuttua kenenkään takia ja haluaa toimia hyvänä esikuvana tytöille. Minusta tuo on upeata.

Nykyään mun meikkaus on niin simppeli kuin olla voi. Syyksi voi sanoa joko ihan tohelon kädenjäljen kaikessa monimutkaisemmassa meikissä tai mahdollisimman luonnollisen näköinen lopputulos. Mulle ei vaan sovi mitkään räväkämmät sävyt, ehkä joku eyeliner silloin tällöin mutta se onkin jo juhlameikkiä se! Oon pikkuhiljaa alkanut hyväksymään ne epätäydelliset kohdat itsessäni, etenkin kasvoissa. Meillä kaikilla on jokin asia mistä ei pidetä itsessämme ja ne hyväksymällä saa sitä itseluottamusta sen verran ettei mikään enää pysäytä. Itsellä on vielä matkaa tähän mutta hiljaa hyvä tulee, kai. 


Miten te päädyitte meikkaamaan? Mikä on teidän syy meikata?


10 comments:

  1. Onpas kaunis tuo banneri + linkit yhdistelmä :) Todella kauniisti toteutettu ja toimiva ratkaisu - tykkäilen kovasti! <3

    ❤: Lotta / My Happybubble

    ReplyDelete
  2. Oih, kerranki paaljon tekstiä, ja vielä sellasta, mitä jaksaa lukea! Puhut täyttä asiaa täs postaukses ja vaikutat kadehdittavan itsevarmalta. Ite aloitin meikkaamaan itsevarmuuden takia, koska tunnen oloni no tottakai kauniimmaksi meikillä, mutta myös itseluottamus ja -varmuus kasvaa. Tykkäsin kans tosta FINGLISH- videosta, kaiken lisäks oot todella kaunis! :-)

    http://peaceforyoungmind.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ootkin ihan vastakohta tuohon toiseen kommentoijaan, no kiva kun tykkäsit kuitenkin! Ihanaa että joku jakaa lukemisen nautinnon mun kanssa! Joo mulla on täysin sama, paljon itsevarmempi fiilis tulee meikillä. Kiitoskiitoskiitos! ❤

      Delete
  3. Voi apua, aivan ihana toi biisi ja video!! :'-)

    ReplyDelete
  4. Ellaa7.8.14

    aivan ihana blogi! upeet kuvat, ja tää ulkoasu on täydelline. tälläst mäki oon yrittäny saada aikaan xd ainoo miinus on pitkä teksti. en vaa jaksa lukee kaikkee.. mut siis muuten ihan mahtava! :)

    voit käydä antaa mielipitees mun blogista!
    justanotherdayella,blogspot.fi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo innostuin vähän liikaa kirjoittelemaan, sorry! Yleensä ei näin paljoa veny :-D Kiitos paljon oot ihana!

      Delete
  5. Voi eii! Tän blogin ulkoasu on vaan aivan ihana, ja edellisen postauksen nuo LEvi's farkut olivat täyttä rakkautta!♥ Sun blogistas tuli sellanen WOW!! -fiilis! Ihan älyttömän ihana blogi, täytyykin alkaa lukemaan, kun löytyi näin kiva blogi!

    http://miraellaa.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Äääää ehkä ihanin kommentti ikinä, lämpimästi tervetuloa ja toivottavasti mun matsku kiinnostaa vastedes :) ❤

      Delete