Tuesday, October 28

PÖRRÖPÄÄ


Mun hiuksista on tullut niin pörröiset ja tollaiset kikkarat, etten tiedä enää mitä tekisin niiden kanssa. Kiharatkin näistä tuli vasta kun leikkasin ekaa kertaa lyhyeksi, sitä ennen mulla oli tikkusuorat ja sileät hiukset. Joskus ne on sellain "sopivan" sekaiset ja selviän koko päivän ilman hätäponnaria ja sitten on niitä päiviä, jolloin hiukset on nutturalla jo ennen ekan tunnin alkua. Joskus taas ne on parempi jättää harjaamatta, kun jotenkin paremmin pysyy selvänä. :-D En halua mennä leikkelemäänkään tätä leijonanharjaa, jotenkin tähän kiintyi. 

Kampaajat on mulle melkeen pahempi kuin hammaslääkärit. Mulle hiusten kampaaminen on jotain sellaista tuskaa, että kuolen sisäisesti joka aamu näitä harjatessa. Pahin painajainen on se, kun kampaaja hullunkiilto silmissä ottaa kouraansa sellaisen tiheän kamman ja ronskisti vetää kaikki nyrkinkokoiset takut mun niskasta sileäksi. Siksi kampaajalla käynkin vaan kerran vuodessa vähän lyhentämässä. Sellaista tuskaa ei kestä kun vaan kerran vuodessa, kuten sama pätee hammaslääkäriin. Jos kampaajalla tarjottaisiin puudutus ottaisin sellaisen enemmän kuin mielelläni. 

Mun hiukset on tällaiset karkeat ja niissä pysyy ties millaiset kiharat monta päivää, ellei pitäisi käydä suihkussa välillä. Kuitenkin tämä tarkoittaa, että niitä takkuja löytyy aina. Huivien suurena fanina tämä on yhtä tuskaa, kun parin minuutin jälkeen niskasta oikeasti löytyy sellainen jäätävän kokoinen kasa, jota selvitetään yli tunnin. Kaveri leikkeli juuri hiuksista ainakin 20cm pois ja nyt vaan tekee mieli hiplata ja hämmästellä sitä paksua ja ihanaa lyhkästä tukkaa. Tämän takia tulikin tällainen hinku kirjoittaa tästä mun katastrofista, joita muut voivat kutsua hiuksiksi. 

Jotain uutta kaipaan tähän mun pörröpäähän.

Pystyttekö samaistumaan mun ongelmiin? Onko teillä jotain vinkkejä jakaa?

Ps. Tuun olemaan poissa koulusta keskiviikosta perjantaihin töiden vuoksi. Huomenna meen työpaikalle, sieltä lähdetään myöhemmin päivällä kaupunkiin ja sieltä Viking Linellä vähän risteilylle. Ei huono tapa viettää arkipäiviä, varsinkaan työpäiviä!

Thursday, October 23

TIPS FOR EXCHANGE STUDENTS || video


Tässä sitä taas huomattiin, kuinka koulu haukkaa suuren osan vapaa-ajasta ja kuinka päivät lyhenevät siten, ettei sulle riitä päivänvaloa kun saat hilattua takamuksesi koulunpenkiltä bussiin ja bussista kotiin. Kuitenkin tässä pientä englanninkielistä soperrusta teille. Hassua puhua enkkua pitkästä aikaa sellain kunnolla, huomaa kuinka sekin taito unohtuu näin melkein neljässä kuukaudessa.

Otan vastaan videoehdotuksia!

Wednesday, October 15

"SYYSLOMA"


Lomako se tässä alkoi... Miten se voi olla loma, jos se on pari ylimääräistä päivää viikonloppuun. Mulle se ei myöskään tuu olemaan mikään erityisempi loma, kun kokeeseen luku tulee haukkaamaan ison palan tämän neidin arjesta. Kaipa mä selviän, selvisin edellisestäkin. Mikä siinä kemian mikromaailmassa on niin vaikeaa?

Muuten, mulla on pian ajokortti. Pitää enää vaan selvitä kolmesta ajotunnista, teoriakokeesta ja tuosta inssistä. Hui. Liikennevaara odottaa valloilleen pääsyä! Eilen sain mennä vähän kruisailemaan liukkaaseen maastoon ja kyllä siinä oli ajo-opella vitsiä vitsin perään mun ajon jälkeen. Ennen ajoakin tuli sanottua, että me liukastellaan joko Jyväskylään tai Timbuktuun. Ihan Paimioon kyllä onneksi jäätiin, kaikki selvisivät jopa hengissä, mikä on aina hyvä juttu. Siis tavoitehan aina ajotunneille on se, että tolpat, ihmiset ja muut liikenteessä pyörivät selviävät hengissä. Ei, kyllä musta ihan hyvä kuski tulee. Pitäkää peukkuja pystyssä.

Aa joo. Kun kuvaatte videon varmistakaa, että siinä on akkua ja siten ette höpötä 20 minuuttia ilman nauhoitusta. 

Nii joo. Kurkatkaa mun TUMBLR ja ASK.FM, laitoin mun Tumblrin ihan uuteen uskoon.

Mä menen nyt pistämään leffan pyörimään ja tapitan tietokonetta kunnes nukuttaa.

Sunday, October 12

SATURDAY


Viikonloppu kavereilemassa Turussa. Tällaiset viikonloput on kyllä ihanan virkistäviä, eikä tarvitse katsoa niitä kuppasia koulukirjoja ja tuijottaa tietokoneen näyttöä aneemisesti. Mulla on kyllä ihan huippu porukka kavereita ja ihan vähemmästäkin tulee olemaan hauskaa. Rakkauspakkauksia kaikki. Lähdettiin siis kaverilta vielä vähän Turun yöelämään, mistä löysin pari Sauvolaista :-D Oikeastaan tuntui että koko Sauvo olisi tullut vähän kerhoilemaan. 

Vaikka kuinka tällaiset viikonloput on kivoja ja näin, ensi viikonloppuun kuuluu pitkään nukkumista ja vesilinja. Ja ehkä vielä vastapainoksi jotain pitsin nypläystä. 

Huomenna varmaan videota taas pitkästä aikaa!

Miten teidän viikonloppu? Syyslomasuunnitelmia?

Monday, October 6

10 LITTLE THINGS

Oon aina ollut sellainen iloinen ja hymyilevä tyyppi, joka vaan haluaa olla huoleton ja ajatella että kaikki menee parhain päin. Ei, aina (etenkään lähiaikoina) ei ole näin tuntunut mutta iloisten asioiden miettiminen auttaa aina vähäksi aikaa, että pääsee sieltä kuopasta raahautumaan veks. Ajattelin jakaa pari sellaista pikkujuttua, mitkä saa sen hirveimmän päivän muutettua vähän paremmaksi. 


1. En menisi sanomaan olevani mikään lahjakas piirtäjä. Joo, saatan osata jonkinlaisen tyypin piirtää mallista mutta kun omasta päästä pitäisi keksiä piirtää joku katti niin ei siitä tule mitään. Tykkään piirtää ihan mielettömästi, vaikka hyvin kriittinen asian suhteen olenkin. Mutta se tunne, kun saa sen yhen viivan menemään juuri sinne, minne sen pitääkin on ihanaa. Piirustelu rentouttaa, etenkin jos takana on neljä tuntia historian päähän takomista on kiva välillä raapustella Dylan O'Brienin suloista nassua.

2. Kirjastot on mun lempipaikkoja. En mene sinne usein, enkä myöskään lainaa kirjoja kun vain aniharvoin. Tämä johtuu siitä, että mulla on paha tapa unohtaa kirjojen olemassaolo ja sitten tuleekin huomautus, että mulla on maksamattomia laskuja. Siitä puheenollen mulla saattaa olla lasku odottamassa seuraavaan kertaan. Mutta en tiiä mikä voisi olla rennompaa puuhaa kun kurkkia kirjaston hyllyille ja hipoen kirjojen selkiä ohi mennessä. Sitten valitsemalla niitä mielenkiintoisia kirjoja, jotka sanoo lukevansa mutta silti se jää. Joskus löydän niinkin vanhoja kirjoja (tätä tapahtuu etenkin kotikunnan kirjastossa), joissa on vielä se vanha lainaus systeemi takakannessa: Kolme palstaa - Nimi, päiväys ja eräpäivä. Ne on mun lemppareita.


3. Kohteliaisuuksia nyt ei aina satele, mutta niitä on silti kiva kuulla. Eikä niiden ole tarvinnut olla itselle suunnattuja. Jos kuulen poikaystävän sanovan tyttöystävälleen jotain ylisuloista, tulee siitä väkisinkin hyvä mieli. Kehujen saaminen asiasta, johon olet nähnyt paljon vaivaa ja kuluttanut aikaa, vie pään yläpuolella leijuvan mustan pilven pois sillä sekunnilla. Eikä tietenkään mitään murjoteta niistä aidoista kohteliaisuuksista ja ne muistetaan vielä nukkumaan mennessä. Hyvät unet taattu.

4. Kun aurinko on laskemaisillaan ja ne viimeiset puoli tuntia aurinko paistaa suoraan mun huoneeseen. Koko läävä näyttää miljoona kertaa kauniimmalta ja sitten vain tuijotan mun huonetta kuinka aurinko vain on kullannut huoneen lattiasta kattoon. Tämä on minusta kaikista kauneinta syksyn aikaan, kun puut ovat oranssin eri sävyissä ja yleisesti rakastan syys aurinkoa. 


5. Lämpimät halaukset. Omaa mieltä ainakin lämmittää kun joku näkee, ettei sulla mene hyvin ja vaan tupsahtaa siihen nenän eteen ja halaa. Oma olo saattaa vähän pahentua siinä tilanteessa kun sai jonkun taas huolehtimaan itsestä, mutta jälkeenpäin lähtee puhelu tai viesti sille ihanalle kaverille. Tuosta myös muistaa, että sulla on aina sun lähellä joka välittää ja haluaa sun pärjäävän.

6. Kun aloitin autokoulun, mun piti allekirjoittaa jos jonkinlaista lappua. Sitten infossa mulle annetaan taas allekirjoitettava lomake, minkä allekirjoitus sitten ainakin tietääkseni menee siihen ajokorttiin tai ainakin johonkin virallisempaan paikkaan. Paineethan siinä kasvoivat, mutta siitä tuli ihme ja kumma ihan kelpo allekirjoitus! Mulla tulee aina joku harakanvarvas sinne ja sitten näyttää, että nimi onkin Kanana Hokila tai jotain. Se on oikeasti mulle yhtä tuskaa kirjoittaa mitään tuollaista. Mutta kun allekirjoitus menee kerrankin nappiin, tulee sellainen hetkellinen ylpeyden tunne.


7. Soittolistan päivittäminen on aina yksi lemppareista. Kun jotkut laulut alkaa olla jo toistettua tavaraa, on uusien kappaleiden kännykkään laitto vuorossa. Sitten kun laittaa satunnaistoistolle musiikit hyppää aina niiden vanhojen laulujen yli, että löytää ne viisi uutta kipaletta, jotka sinne tuli ladattua. Näin käy aina, sitten ollaankin samassa tilanteessa parin päivän päästä, kun on kuunnellut niitä uusia lauluja ihan liikaa. 

8. Kartan kantaminen on tällaiselle kontrollifriikille ehkä paras juttu ikinä. No ei nyt sentään, mutta oon mielestäni aika hyvä katsomaan karttaa, etenkin kun kaupungissa pitää päästä paikasta a paikkaan b. Voin suunnitella reitin, tarvitaanko julkista liikennettä ja millainen kartta meille riittää. Mä tykkään sellaisesta puuhasta ehkä siksi, että se jännitys kasvaa kun on vihdoin reissun suunnittelun aika. Mä tykkään ihan hirmuisesti, mutta kiva on kanssa katsoa kun kaverit suunnistaa eteenpäin ja saa itse vaan keskittyä ympäristöön ja kuvailla sitä sun tätä.


9. Muistot, jotka saa hymyilemään ihan missä tilanteessa ihan missä seurassa tahansa. Siis, ihan missä vaan. Alat sitten nauraa bussipysäkillä siellä pimeässä tai kesken kaiken terveystiedon tuntia. Aikoja on monia, mutta usein saan oudoksuvia katseita tästä hyvästä. You Do You Janina...

10. Yön pikkutuntien juttelut niin myöhään, että täytyy lähetellä ääniviestejä kirjoittamisen sijaan kun ei enää erota kirjaimia toisistaan. Kun kuulee väsyn molempien äänistä ja silti ei pysty lopettamaan, koska aina löytyy joku uusi juttuaihe. Sitten ihmetellään, miten kello on kolme aamuyöllä kun se juuri oli 23. Tämä johtaa vartin pituiseen viestien pommitukseen siitä, että pitäisi mennä nukkumaan. Nämä ovat hauskoja siihen asti kun pääsee nukkumaan, aamulla taas on vaikeuksia saada silmiä auki tai näkemään jutut oikein kun katsoo niin kieroon.

Tiiättekö mikä tekee teistä iloisen? 
Mikä on se juttu mikä saa teidän suun mutrusta hymyyn?

Sunday, October 5

TV-SARJARAKKAUKSIA

Henkilönä, joka viettää suurimman osan ajastaan internetin ihmeellisessä maailmassa on hyvinkin vanhoja tuttuja kaikennäköisten sarjojen katsomisessa. Ne onkin mun heikkous, leffat ja sarjat. Yksi tuottari muutamassa päivässä menee kepeästi, ellei ole jotain muuta tärkeää tekemistä. Amerikassa ollessani tutustuin uusiin ja samalla kiinnostuin taas vanhoista tutuista, mitkä nyt esittelen teille ja toivottavasti herätti kiinnostusta tai sitten meillä on sama maku ohjelmissa!

Kaikki postauksen kuvat löytyy mun Weheartitista!
Chasing Life on mun uusista tuttavuuksista. Sarja kertoo Aprilista, joka saa kuulla sairastavansa leukemiaa. Tämä osuu mitä huonoimpaan aikaan, kun vihdoin kaikki alkoi mennä hyvin töissä ja ihmissuhteissa. Sarjassa seurataan Aprilin ja hänen läheistensä vaikeuksia hänen sairautensa kanssa. Näyttelijät eivät ole ennestään tuttuja ja itse kyllä olen tykästynyt heihin, tekevät hommansa hyvin! Vaikka tarina on aika surullinen itsessään, vaikea sairaus ja menetys, on tarinaa maustettu myös pienellä huumorilla, josta tykkään. Sarjaa katsoessa jää silti sellainen hyvä mieli ja saa ymmärtämään, että vaikeuksia kohdatessa sinulla tulee olemaan joku sinua tukemassa. Sinun täytyy vain yrittää elää etsimällä sen tahdonvoiman, millä saat nostettua itsesi ylös. Olen nyt kirinyt sarjan Jenkkien tahtiin ja nyt vaan odottelen sarjan jatkumista. Tämä on se huono juttu uusissa sarjoissa, täytyy odottaa viikko (tai monta kuukautta) ennen uuden jakson  tai kauden ilmestymistä.
Teen Wolf on ollut mun arki-iltojen pelastus jo mukavan aikaa. Nyt on 4. kausi loppu ja viidettä saadaan odotella ensi kesään asti. Sarja siis kertoo Beacon Hills nimisessä kaupungissa asuvista nuorista, etenkin Scottista ja hänen porukastaan, missä jos joku on ihmissusi tms. Sarjassa kaikki hahmot ovat niin erilaisia ja symppiksiä että kaikkiin kiintyy heti. Täytyy myöntää, ettei paidattomat jätkät myöskään mitään ihan hirveää katsomista ole. Oon odottanut että sisko katsoo sarjaa ja tänään hän pääsikin 3. kauden loppuun ja itkua tihrusti aikamoisen tovin. Yksi suosikeista sarja on näyttelijöiden vuoksi. Kuka voisi vastustaa Tyler Poseyn ja Dylan O'Brianin bromancea sekä kuvauksissa että poissa kuvauksista. O'Brienin näyttelemä Stiles on niin hellyyttävä hahmo, pakkohan sarjoissa olla se ihana sarkastinen huomauttelija ja hän ajaa asiansa ihan täydellisesti. Vähän on sellaisen teinimaineen saanut sarja, mutta mulle tämä on ihanaa viihdettä etten valita ollenkaan. Sitten kun vaan nämä romanssit sarjassa menisi niin kuin itse haluaisi...
Red Band Society nousi heti suosikkeihin. Okei, tämä on vähän kuin Glee ilman musiikkia ja kertoo sairaalanuorien elämästä. Niin ja heidän tarinaansa kertoo yksi sarjan hahmoista, koomassa oleva nuori poika. Tästä sarjasta on ilmestynyt vasta kaksi jaksoa, mutta nuo kaksi jaksoa on kyllä ollut sen verran hellyyttäviä ja hauskoja, että jään katsomaan sitä ihan mielelläni. En tiedä mikä mussa nykyään on kun katson paljon sarjoja, joissa hahmoilla on jonkinlainen sairaus. Jotenkin se on ehkä korvike niille lääkärisarjoille, missä on uusi potilas joka jaksossa, kun taas nämä sarjat kertovat niistä samoista potilaista ja siten heihin kiintyy ja tutustuu. Suosittelen antamaan sarjalle mahdollisuuden. Viestikin on samankaltainen kuin Chasing Lifessa, jossa muiden tuen avulla selviää pitkälle. Ikinä ei ole yksin.
Gossip Girl on mun kestosuosikki. Rakastan tätä sarjaa niin paljon, vaikka ei se ole mitenkään kummoinen juonen kannalta - suhdekoukeroita. Kuitenkin kaikki nämä hahmot ja heidän elämäntyylinsä vetävät puoleensa. Sitten on tietenkin Ed Westwick ja hänen aksenttinsa. Katsellessani blooper-videoita  on hauska katsoa kun Ed ei keksinyt sanan amerikkalaista vastinetta, kun itse on Britti. Sitten kun itse mokaa niin se amerikkalainen aksentti vaan katoaa ja jätkä puhuu brittiaksentilla. Chuck Bass on man crush monday joka viikko. Kuka ei voisi rakastua tuohon naamaan? Sarjan seuraajat tietävät millaista fanitusta kyseinen sarja ja siinä syntyvät ihmissuhteet aiheuttavat. Kun vihdoin pääsee sinne kuudenteen kauteen on sitten surullinen ja iloinen yhtäaikaa. Kumma kyllä, katsoin sarjan viimeiset jaksot ekaa kertaa vasta Jenkeissä oltuani. Jotenkin tämän sarjan katsomien jäi, vaikka rakastan tätä ihan liikaa!

Saturday, October 4

HI

Mun hiljaiselo loppuu tähän paikkaan, se on lupaus!

Miten koeviikot hajottaa näin paljon? Oon vaan nukkunut aina kun on ollut mahdollisuus, jopa koulun abilassa. Bussit ovat kanssa oiva paikka vähän torkahtaa, kuitenkin siitä yhdestä kerrasta opin laittaa herätyksen soimaan oikeaan aikaan. En halua herätä missään Timbuktussa. Perjantai-iltaisin oon niin väskä, että meen nukkumaan ajoissa. Pää pilkkii jo yhdentoista aikaan!

Tänään ei kyllä saa nukkua, kaverin 18-vuotis päivät tänään ja huii siitä tulee kivaa. Ne on yllätyssynttärit ja arvatkaa kuinka huono omatunto meitsillä on kun on joutunut sanomaan ettei kerkeä tekemään mitään tänään. Hän on amerikkalainen vaihtari ja on täällä vaan lukukauden, eli näistä synttäreistä on siis pakko tulla niin hauskat kuin olla ja voi! Ja kyllä, meidän lahjaan saattaa sisältyä sellainen alkoholijuomien säilytyspurtilo, jota tämä neiti koristeli timantein ja kukkasin arki-iltana :-D

Mutta pitäkää te huippu viikonloppu, tästä taas lähtee mun kirjoittelu!