Thursday, December 4

LUUKKU 4: FINN ♥ RACHEL


Siitä onkin aikaa, kun oon viimeksi nähnyt jakson Gleetä. En oikeestaan oo kattonut sen jälkeen, kun Corey Monteith kuoli. En tiedä mikä siinä oli, mutta se tuli jotenkin niin puskista ja itselle tuli ihan hirveä fiilis hänen kuolemastaan. Omasta mielestä sarja ei ole enää se sama, kun se ensimmäinen sukupolvi valmistui ja uudet hahmot tulivat tilalle. Eipä se sarja mitään ole ilman Finn Hudsoniakaan. En halua kuulostaa miltään sekopää fanitytöltä, mutta oikeesti pillitin oikein kunnolla Coreyn muistojaksoa katsoessa. Se oli jotenkin niin surullista. Mutta sen ajan kun sarjaa katsoin, oli Finn ja Rachel (ja Corey ja Lea) yhdessä jotain sellaista, mikä vaan iski. Siis erikseen en heistä oikein välittänyt, mutta yhdessä heistä kyllä tykkäsin. Ja ihan tosielämässäkin he olivat mitä suloisimpia ja sepäs mua harmittaa. Eihän tuollainen tapahtuma ole ikinä mikään helppo, enkä voi kuvitellakaan miltä se tuntuisi. Mutta Finchel on ikuinen, eikä toista samanlaista varmastikaan tuossa sarjassa tai yleensäkään tule. Voisi itse asiassa katsoa niitä jaksoja alusta, uudempia en ihan periaatteen vuoksi katso. Haluan olla tässä mun pikku kuplassani, missä Glee on vielä se alkuperäinen ja kiva. Mutta tästä parista tykkäsin sekä sarjassa että livenä ihan liikaa. Söpöset.

2 comments:

  1. Mäkin itkin sitä Coreyn muistojaksoa katsoessa :( Mulla on vähän sama, että Coreyn kuoltua Glee ei ole enää ollut samanlainen, ja ensimmäiset kaudet olivat muutenkin parempia..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se oli kyllä ihan hirmu surullinen. Toi on totta, jotenkin he jatkoivat sitä liian pitkään...

      Delete