Monday, March 30

JUST ADD WATER #2


2. viikko kokeilua käynnistyi! Kyllä iho tähän jotenkin on reagoinut, vaikkei sen erikoisempia muutoksia tullutkaan niin silti toiveikkaana odotan! Ihme ja kumma, en ole yhtään vieroksunut tuota pelkästään vedellä pesempistä, ei jää mikään ällötys-fiilis naamaan eikä mitään. Siihen nähden en nää mitään pahaa tässä menetelmässä! Iho ei myöskään ole ollut niin kuiva kuin aineita käytettäessä, mikä on ihanaa. 

Tsempit viimeisiin kokeisiin, mä meen nyt näkemään unta ruotsin prepositioista. Pian tulee uutta videotakin vaihtoon liittyen!

Sunday, March 22

JUST ADD WATER - KOKEILU

Ennen kuin siirryn itse aiheeseen, mitä tykkäätte ulkoasusta??

Te, joilla on Snapchat: Käytättekö sitä "Discover"-sivua? Luetteko niitä artikkeleita? Siitä lähtien, kun sain heivata tuon menneen talven Lumiani ja vaihtaa iPhoneen olen ollut Snapchatin aktiivinen käyttäjä ja innostuin tuosta uudesta päivityksestä ja olen innoissani lueskellut etenkin Cosmon storyä. Yhtenä päivänä Cosmopolitanin storyssä oli erään naisen kirjoittama artikkeli, jossa hän kertoi kasvojen pesurutiininsa muutoksesta. Hän kuuli tästä taas toisesta lähteestä, mutta itse tutustuin tähän aiemmin mainitsemani naisen kautta. Tähän rutiiniin ei kuulu muuta kuin vesi. Vain ja ainoastaan.

Ensin ajattelin sen pahentavan ihon kuntoa entisestään, onhan meikit ja kaikki nassussa siinä vaiheessa eikä ne hevillä iholta lähde. Tämä nainen otti kuvan neljän viikon ajan joka maanantai näyttääkseen eroja. Hänellä ei murrosiän aikana tullut minkäänlaista finniä eikä iho muutenkaan ollut huonossa jamassa, mutta n. 25-vuotiaana hyväkuntoinen iho otti loparit ja aikuisiän akne iski. Hän kokeili jos jonkinlaista marketeista saatavaa puhdistuslitkua ja vaihtoi myöhemmin reseptilääkkeisiin, mikään ei toiminut. Kyllä akne vähän helpotti, mutta silti iho oli huonossa jamassa. Lukiessani artikkelia pidemmälle ja vertaamalla kuvia, huomasin huomattavaa parannusta hänen ihossaan, kuten hänen läheisensäkin heti pistivät merkille. Tässä vaiheessa olin jo kiinnostunut ja ajattelin tämän efektin olevan ihan järkeenkäypä - osaahan keho pitää itsestään huolta. Jotkut puhdistusvaahdothan voivat pestä myös ne hyvätkin bakteerit iholta, jotka suojelevat sitä. 

Kokeilu siis toimii siten, että jätät ne Neutrogenat ja Garnierit sinne laatikkoon ja peset kasvosi vain vedellä ja kuivaat sitten suoraan pyyhkeeseen. Silmämeikit voivat vaatia jotain rasvapohjaista puhdistusemulsiota, mutta muuten vain ja ainoastaan vedellä. Aion tehdä myös neljän viikon ajan ja katsoa, onko tässä oikeasti se pelastus mun iholle, jota olen hävennyt jo tovin. Se vaan ei ole parantunut mihinkään suuntaan sitten yläasteelle menon, vaikka hyviä hetkiäkin ollut. En ole halunnut ryhtyä reseptilääkkeisiin asti, se ei vaan ikinä ole ollut vaihtoehto mulle. Tämä olkoot siis ensimmäinen neljästä päivityksestä mun kokeiluihin liittyen, kuullaan tästä asiasta sitten ensi sunnuntaina!

Wish me luck.


Saturday, March 21

CONVERSET KEVÄTKUNTOON


Teidän olisi pitänyt nähdä mut niissä kloorihuuruissa, kun istuin kylppärin lattialla näitä Consseja hangaten... Kuinkakohan monta aivosolua mahdoin menettää, koko päivän projektihan tuo loppupeleissä oli!

Tarviitte:
- Valkaistavat kengät (duh)
- Klooria (Itsellä Klorin original)
- Sangon kenkien liotukseen
- Harjan (esim. itse käytin saunan lauteiden harjaa)
- Uudet kegännauhat (Matalavartisiin 120cm, korkeavartisiin 150cm)

1. Heivatkaa vanhat kengännauhat kengistä, te ette tuu saamaan niitä puhtaiksi. Uudet maksaa vaan pari euroa ja antaa paljon pirteemmän fiiliksen niihin tallustimiin.

2. Laittakaa vettä sankoon ja sekoittakaa mukaan kloori. Vesi laimentaa klooria, eli kyllä klooria saa muutama loraus olla. Riippuu tietenkin kuinka kauan haluat pitää kenkiä siellä vedessä. Mitä enemmän klooria sitä vahvempaa sekoitusta ja sitä rajummin se valkaisee. Itse koen parin lorauksen olevan täysin hyvä. Heittäkää kengät sankoon 2-3 tunniksi.

3. Menkää sangon ja harjan kanssa jonnekin kylppärin lattialle ja aloittakaa kenkien harjaaminen. Harjatkaa kunnes olette tyytyväisiä ja kengissä ei erotu erityisempiä likatahroja. Kastakaa harjaa ja kenkiä välillä kloorivedessä, niin lika irtoaa paremmin! Tässä menee pieni tovi, etenkin jos teidän kengät on yhtä kurjassa kunnossa kuin omat. Harjauksen jälkeen voitte huuhdella ja asettaa kuivumaan!

Vapaaehtoista: Itse laitan aina kengät vielä pesukoneeseen 40-asteen ohjelmaan, mikä on kirkastanut väriä entisestään! 

EDIT: Kommentteissa oli huippu huomio, jonka unohdin mainita! Eli laittakaa jotkut ei-niin-tärkeät pyyhkeet (itse laitoin kaksi) kenkien kanssa sinne pesukoneeseen!

Tosiaan, tämä on ollut mulle oikea life saver. Jotenkin ne kengät näyttävät vähän ajan käytön jälkeen käsittämättömän surullisilta. Nuo mun kengät näytti luonnossa ihan ruskeilta, ettei uskoisi niiden alun perin olleen valkoiset. Käsittelin myös mun mustat matalavartiset Conssit kastamalla sienen klooriveteen (taikasieni käy myös!) ja putsaamalla valkoiset kumiosat sillä tavalla. Heitin ne myös erikseen pesukoneeseen ja ostin uudet nauhat. Nyt mulla on kaksi paria uudenveroisia kenkiä. Kelpaa taas vaappua eteenpäin!

Saturday, March 14

MITKÄ ENKUN YLPPÄRIT


Ehkä ytl arvostaa mun englannin ylppäreihin panostuksen, joka koostui kuvien ottamisesta, vaatteiden järjestelystä ja vaihtarikavereiden kirjoittamasta vihosta. Ehkä meni hyvin, ehkä ei. Sen näkee sitten ja että tulenko olemaan samassa tilanteessa vielä syksylläkin. Niskaa särkee ja paha olo pikkuhiljaa alkoi hellittämään. Huulissa ei ole mitään ihoa jäljellä kokeen takia, kun jännityksissäni niitä purin. Huh. Miten tuun jaksamaan vielä viisi koetta, näillä samoilla paineilla ja hermoilla? 


Onnea kirjoitukset suorittaneille ja joilla vielä pari jäljellä, kohta nollaus!

Saturday, March 7

FEBRUARY IN REVIEW

Täytin 19, penkkari-itkut, wanhat, vapaaehtoisuutta, ylppäreitä, työnhakua, ikävää... Helmikuu on ollut täynnä jos jonkinaista tunnetta, joita on ollut välillä vähän vaikeampi käsitellä. 

Mun koko helmikuu vaan yhtäkkiä katosi, se vaan haihtui kuin ilmaan. Eikä tämä ole mikään vitsi siitä, kuinka helmikuu on 2-3 päivää muita kuukausia lyhyempi. Olin suurimmaksi osaksi omissa maailmoissani, en oikeen tiennyt miten reagoida tiettyihin asioihin ja sitten vaan vaeltelin paikasta toiseen. Aloitin kyllä jonkinlaisen salilla käynnin, mikä on auttanut vähän saamaan sitä omaa aikaa, kun suurimman osan päivästäni olen koulussa tuntemattomien oppilaiden keskellä ja kotona selailemassa kännykkää. Mun päivätkin olivat niin suunnattoman yksitoikkoisia, enkä tehnyt asialle mitään. Olin vain ja tyydyin osaani.

Olihan helmikuussa hauskakin puoli, mikä varmaan johti kuukauden nopeaan menemisessä. Kaikenlainen jännittäminen eri asioita kohtaan. Eniten varmaan kuumotti se Wanhojen päivä, josta laitoin videotakin vähän aika sitten tulemaan. En tiedä milloin olisin nauranut niin paljon kuin tuolloin. Sain olla hyvien kavereiden kanssa ja pitää photoshootteja meidän mekoista. Saatiin jutella ja valittaa jalkojen väsymisestä. Silti hymyilytti ja nauratti, jopa ne kaatumiset kesken Grad Squaren aikana. Kyllä, totta kai tämä Kävelevä Katastrofi kaatuu vähintään kerran, odotettavissahan se oli kun talloin mun isoa mekkoani miljoonaan otteeseen! Tietenkin se risteily oli myös hauska, ainakin niin kauan kun hyvää oloa kesti. Ihmeen lightwieght. Mutta tuo päivä oli ihana, kuten myös hiihtolomakin sattuneita syistä. Ja jos joku sattuu tarvitsemaan mekkoa, täältä saisi tuollaisen vaaleanpunaisen jos suinkin tarvitsee :-D Tarjous voimassa niin kauan kun joku sen multa haluaa. 


Kuitenkin pieni varjo tässäkin hauskuudessa ollut. Penkkaripäivä oli hämmentävä, olin niin innoissani kavereideni puolesta, kun he saivat nauttia huomion keskipisteenä olemisesta ja juhlia TJ0:sta. Sitten tuli mieleen, kuinka minäkin olisin voinut olla samassa tilanteessa, ellen olisi lähtenyt vaihtoon. Voisin olla noiden ihanien ihmisten kanssa pukeutuneena napapiirityyliin ja maalailla lakanoita rekkoihin, mutta olinkin siellä katsomossa väistelemässä karkkeja. Eikä se itse tilaisuus haitannut, vaan näin ne ihmiset joiden kanssa olin viettänyt paljon aikaa ennen vuoden alkamista ja sitten yhteydenpito on jäänyt moikkaamisen tasolle. Nyt he ovat poissa koulusta ja heistä ei sittemmin ole kuulunut. Myöskin ystävät koulun ulkopuolella ovat tuntuneet  aina vain etäisemmältä, ovathan he täysin eri tilanteessa kuin minä, ymmärtäähän tuon. Mä virun lukiossa vielä yli vuoden verran, kun muut lähtevät ympäri maailmaa tai maata. Vähän haikeat meiningit siis ollut, mutta en voisi olla onnellisempi heitä kohtaan ja toivon kaikilla olleen hienot penkkarit ja sen jälkeinen aika. Oikeesti.


Tällaiset fiilikset on nostanut ilmaan myös hirveän kaipuun takaisin sinne maahan, mikä tuntui niin luonnolliselta paikalta asua. Se oli vaan niin nappiosuma itselle, mikä hämmästyttää itseä vieläkin. Haluaisin olla host-perheeni luona kannustamassa heitä eteenpäin ja haluaisin halata host-siskoani ja vain kävellä sitä tuttua naapurustoa ympäri. Halusin olla vaihto-oppilas taas. Halusin mennä orientaatioihin ja nähdä ne ihanat vaihtarikaverit ja kertoa, millainen ikävä minulla oli. Edes hetkeksi vain.


Nyt oon taas ottanut itseä niskasta kiinni ja yrittänyt keskittyä olennaiseen. Oma henkinen ja fyysinen hyvinvointi on edellä, fiiliksistä pitää puhua. Ei saa patoa niitä minnekkään mielen lokeroihin, kun sitten romahtaa. Pidä yhteyksiä tärkeisiin ihmisiin ja jos se tuntuu liialta, ottaa vähän väliä. Tee miten itsestä tuntuu oikeelta, äläkä anna muiden muuttaa omia vakaumuksia ja tavoitteita. Ei saa antaa periksi. Mun maaliskuun lupaukset on tehty, toivottavasti kestävät pidempään kuin vaan maaliskuun ajan.